Onko punk kuollut?

  Olen miettinyt tätä asiaa kerran jos toisenkin. Vähän väliä sitä saa jonkun suusta kuulla ja välillä siihen tulee melkein uskottua itsekin. Mitä punkille on oikein tapahtunut? Mikä nykypäivän punkkareita vaivaa? Onko punk kuollut?

  Ensimmäisenä voisin sanoa, että punk ei ole ainakaan omasta mielestäni suinkaan kuollut - se on vain muuttunut vuosien myötä jonkun verran.
  Monelle ihmiselle punk on sitä, että pukeudutaan pulttirotsiin ja sitten heilutaan keskisormi pystyssä pitkin kyliä irokeesi pystyssä ja maiharit oksennuksessa. Eikä siinä mitään, jos se on joidenkin ihmisten mielestä siistiä, niin mikäs minä olen siihen puuttumaan. Mutta sanan "punk" alle kun kätkeytyy niin paljon muutakin.
  Punk on opettanut minulle monia elämänarvoja ja asioita, joita en olisi välttämättä muuten tajunnut. Punk antaa luvan - voisin melkein jopa sanoa velvoitteen - asioiden kyseenalaistamiselle. Esimerkkinä nyt vaikkapa lihateollisuus & lihansyönti, tai tämä ah-niin-ihana päihdekulttuurimme, joka pitää meitä suomalaisia lujassa otteessaan kaikista alkoholin hinnan nostoista ja nuorten päihdekasvatukseen panostamisesta huolimatta.

  Löysin itse punkin musiikkina, sekä alakulttuurina yläasteelle mennessäni. Iässä, jolloin nuori on luultavasti ulkopuolisille vaikutteille alttiimillaan. En epäile yhtään, etteikö sillä olisi ollut vaikutusta siihen, millainen ihminen minusta on tullut ja millaiseksi tulen tästä kasvamaan. Kuulostaa kornilta, mutta tietyllä tapaa punk todellakin pelasti elämäni. Esimerkiksi kaikki nämä musiikkijutut, mitä olen viimeiset 5-6 vuotta harrastanut, menee täysin punkin löytämisen piikkiin ja tulen olemaan siitä sille kiitollisuudenvelassa luultavasti koko loppuelämäni ajan. Enkä ole varmasti ainoa, jolle näin on käynyt.

  Siitä pääsenkin aiheeseen, joka ärsyttää mua välillä todella paljon: punkin nykytilasta valittavat punkkarit. Kyllä, te ennemmin "hardcore kideiksi" kuin "punkkareiksi" itseänne kutsuvat ihmiset, tarkoitan myös teitä.
  Jos käytte punkkikeikalla, joka on mielestänne tylsä, jos yleisö ei tanssi mielestänne enää "samalla tavalla kuin sillon ennen", jos kaupungistanne/kylästänne ei löydy keikkoja alaikäisille, tai bändejä, joiden keikoille mennä, ehdotan teille seuraavaa: tehkää asialle jotain. Perustakaa bändejä, jotka eivät soita tylsiä keikkoja. Älkää miettikö sitä, miksi muut eivät tanssi, vaan tanssikaa itse (älkääkä todellakaan miettikö, näytättekö sitä tehdessänne typerältä). Etsikää/hankkikaa itsellenne tila, jossa järjestää keikkoja myös alaikäisille (oikeasti, jos mä pystyin siihen Joutsassa, niin kyllä tekin siihen pystytte - oli teidän asuinpaikkanne mikä hyvänsä). Netissä itkeminen ei muuta asioita yhtään sen paremmiksi. Yksi punk-kulttuurin hienouksista on nimittäin se, että kuka tahansa voi ottaa osaa sen ylläpitämiseen ja eteenpäin viemiseen.

  Muistatteko ensimmäisen punk-keikkanne, jolla kävitte? Muistatteko, kuinka jännittävältä se tuntui? Miltä ensimmäinen kerta moshpitissä tuntui? Miltä sen jälkeen tuntui? Itse en ollut kokenut koskaan mitään vastaavaa aiemmin. Toivoisin, että mahdollisimman moni nuori pääsisi kokemaan sen saman tunteen vielä minun ja teidän jälkeenkin. Se edellyttää sitä, että nuorilla on tulevaisuudessakin mahdollisuus päästä näkemään punk-keikkoja, joissa tehdään muutakin kuin katsellaan kenkiä.

  Pidetään se tuli jatkossakin palavana, joohan?