Elettiin syksyä 2006. Samaa syksyä, jonka aikana rupesin käymään keikoilla Lutakossa. Koska Joutsassa nyt ei varsinaisesti ollut mitään sen kummempaa tekemistä - varsinkaan, kun ulkonakin oli koko ajan vain märkää - , me vietimme aikaamme musiikin parissa. Kaveriporukkamme koostui minun lisäkseni melko lailla Antista, Korpilahdelta Joutsaan muuttaneista Kuitusen veljeksistä, sekä Angesselän kyläkoulusta keskustan yläasteelle tulleista Jessestä ja Henristä (jota kaikki kutsuivat Spedeksi). Tuon porukan kanssa vietin aikaani melko lailla päivittäin. Skeitattiin, pelattiin videopelejä, pidettiin leffailtoja ja niin edelleen. Hölmöiltiin.
Eräänä syksyisenä päivänä yhdellä meidän luokan tytöistä oli syntymäpäiväbileet, jonne ketään meistä ei oltu kutsuttu. Oltiin kuitenkin kovasti sitä mieltä, että meidänkin pitäisi niihin juhliin päästä, joten lopulta kutsu irtosi - mutta sillä ehdolla, että tuodaan mukanamme syntymäpäivälahja.
Mitä me tehtiin? No, syntymäpäivälaulu. Toinen Kuitusen veljeksistä (Visa-Matti) soitti rumpuja, Antti ja Jesse soittivat kitaraa (toinen sähkökitaraa, toinen akustista) ja minä lauloin. Noin minuutin mittainen taideteoksemme sai nimekseen "Onneksi olkoon Mari". Tallensimme kappaleen muistitikulle ja lähdimme juhliin kakunkiilto silmissämme. Juhlat oli ja meni, kakku oli makoisaa ja hauskaa pidettiin, mutta hauskinta tuossa illassa oli se, mitä se laittoi meidän kaveriporukassa aluilleen. Sen kappaleen tekeminen ja nauhoittaminen oli nimittäin hauskinta, mitä oltiin vähään aikaan keksitty ja kuinkas ollakaan, sinne kellariin me päädyttiin soittamaan aina milloin mitäkin kappaleita parin päivän päästä uudelleen. Ja taas uudelleen. Ja taas uudelleen. Kappaleet, joita soitettiin, olivat pääasiassa musiikinluokasta "lainaamani" kirjan sivuilta opeteltuja. Ja kuten kaikilla tuohon aikaan musiikkia koulussa opiskelleilla joutsalaisnuorilla, meilläkin bravuurina oli Bon Jovin Livin' on a Prayer, koska meidän musiikinopettaja halusi soittaa sitä joka tunnilla, haha!
Mutta tosiaan, siitä harmittomasta pelleilystä syntyi lopulta jotain ihan oikeaakin. Olin saanut vanhemmiltani joululahjaksi kitaran, jota rämpyttelin kotona aina silloin tällöin ja siitä rämpyttelystä syntyi lopulta ensimmäinen oma sävellykseni. Sanoitukset syntyivät päälle aivan kuin itsestään, siinä sävellyksen yhteydessä. Pian olinkin kirjoittanut ensimmäisen oman kappaleeni. Se kertoi siitä, kuinka näin skeittarina minua oli aina ärsyttänyt suunnattomasti se, kuinka negatiivisesti ihmiset lajiin ja sen harrastajiin suhtautuivat. Rullalauta Teki Musta Rikollisen. Olin aivan pähkinöinä - en malttanut millään odottaa, että pääsisin opettamaan sen muille ja kuulemaan, miltä se kuulostaa bändin kanssa soitettuna.
Rullalaudan jälkeen aloin purkamaan fiiliksiäni paperille ja kitaralle aikamoisella tahdilla. Kiihtyneen soittotahdin myötä myös Antti, Jesse ja V-M alkoivat kehittyä soittajina. Jesse, joka oli alkuun soittanut bassoa ja tarpeen mukaan aina vähän milloin mitäkin koskettimista triangeliin, kertoi haluavansa soittaa kitaraa, joten otimme Speden bassoon. Kun Spede tuli bändiin, hän ei ollut koskenutkaan bassoon aiemmin elämässään, mutta ei se meitä niin hirveästi haitannut. "Kyllä ne biisit rupeaa siitä ajallaan luonnistumaan", ajateltiin ja niinhän ne alkoi. Aloimme soittaa covereita mm. The Ramonesilta, Black Flagilta ja Minor Threatilta. Kun omia biisejä alkoi olla noin kourallinen, oli aika miettiä bändille nimeä. En edes muista, mitä muut nimiehdotukset olivat, mutta lopullinen oli juuri sellainen, joka sopi meille täydellisesti: Uloste. "Just hyvä, koska siltähän me kuulostetaan: paskalta!" Muistaakseni nimi oli myös jonkinlainen väännös kaikkien fruittaripoikien käyttämästä vaatemerkki Lacosteesta.
No, kun oltiin saatu bändille nimikin, oli aika ruveta säätämään sille sen ensimmäistä keikkaa. Otin yhteyttä Joutsan 4H-yhdistykseen, jotka olivat aiemmin järjestäneet nuorisotapahtumia kunnassa ja kerroin, että meillä olisi tällainen bändi ja haluttaisiin soittaa keikka. Sanoin järjestäväni kaikki käytännön asiat, kunhan vain saataisiin 4H:n, tai kunnan puolesta tilat. Sovittiin, että keikka järjestetään Joutsan nuorisokahvilassa, jossa meillä oli normaalisti tapana käydä pelaamassa biljardia, pingistä ja pleikkarin Singstaria. Eikä maksanut mitään. "Kunhan lopetatte ennen kymmentä" oli ainoa ehto, jonka sain. Niihin raameihin aloin sitten rakentamaan.
Ulosteen ensimmäinen keikka tapahtui vuoden 2007 alussa, joskus siinä helmi-maaliskuussa. PA lainattiin Antin vanhemmilta, kitaristit toivat vahvistimet omasta takaa. Tila oli niin pieni, ettei mitään tarvinnut mikittää. Treenissoundit. Muita bändejä olivat myöskin ensimmäiselle keikalleen tullut korpilahtelainen New Time Terror, sekä pääesiintyjäksi hommattiin jo jonkun verran keikkakokemusta alleen saanut muuramelainen Shitsnackers. NTT:n tyyppeihin olin tutustunut Lutakon reissuillani ja Shitsnackers saatiin paikalle heidän kauttaan. Muistan, että olin aivan fiiliksissä Shitsnackersin saamisesta Joutsaan, kun se oli ns. "ihan oikea punk-bändi", eikä mikään meidän bändin tapainen vasta-alkajien märkäkorvabändi.
Mitä tuosta keikasta nyt voisi oikein sanoa - no, sen ainakin, että meillä oli hauskaa. Kun yksi bändi soitti, muiden bändejen tyypit pogoilivat ja riehuivat. Paikalle saapuneet joutsalaisnuoret eivät välttämättä aivan tajunneet, mistä koko hommassa oli kyse, mutta kyllä jotkut hevarit taisi jostain biiseistä tykätäkin.
Tuon illan jälkeen järjestin vastaavanlaisia tapahtumia Joutsaan aina silloin tällöin. Noissa illoissa soitti yleensä meidän lisäksi 1-2 muuta paikallista hevi/rokkibändiä, tai pari-kolme NTT:n kaltaista "kaveribändiä" Jyväskylän alueelta. Niistä on kyllä jäänyt monia hyviä muistoja ja kokemuksia takataskuun. For the kids, by the kids. Se on hyvän meiningin tae se.
Tuon ensimmäisen keikan jälkeen Jesse kertoi jättävänsä bändihommat sikseen, koska "keikkojen soittaminen ei kiinnostanut". Eipä tuo mitään, jatkoimme harrastustamme siitä eteenpäin yhdellä kitaralla. Ulosteen perimmäisenä ideana oli aina yksinkertainen hauskanpito parhaiden kavereiden kesken, joten mitään kovin suuria suunnitelmia meillä ei silloin vielä ollut. Kunhan soitettiin vaan. Siitä huolimatta, onnistuin saamaan meille pari keikkaa Joutsan ulkopuolellekin: yhden Helsinkiin, toisen yhdelle pikkufestarille Nurmekseen, jossa soitimme mm. Anal Thunderin, I Walk The Linen ja Peer Güntin kanssa. Tuosta festarikeikasta oltiin aika pähkinöinä ja viimeistään siellä minulla alkoi olla sellainen olo, että tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä elämässäni jatkossakin. Niin paljon, kuin mahdollista. Sen jälkeen hommat alkoivatkin vakavoitua ja aloimme muodostaa bändillemme selkeitä tulevaisuudentavotteita. Nauhoitettaisiin ihan kunnon levy oikeilla rummuilla ja oikeilla laitteilla aikaisemmin käyttämiemme sähkörumpujen ja karaokelaitteiden sijaan ja koitettaisiin saada uuden levyn myötä näkyvyyttä, sekä keikkoja Joutsan ulkopuolelle. Uudet biisit ja levy jäi kuitenkin tekemättä, kun Spede muutti ysiluokalta pääsyn jälkeen Joutsasta Heinolaan opiskelupaikan perässä ja kertoi jättävänsä bassonsoiton sikseen. Päätimme lopulta, että parempi laittaa koko bändi jäihin, kuin koittaa pakottaa sitä eteenpäin. Lopulta, parin vuoden hiljaiselon jälkeen, Uloste kuopattiin vuoden 2009 maaliskuussa senaikaisen bändimme Reaching Outin keikan jälkeen muutaman biisin mittaisella yllätysvedolla.
Lyhyen olemassaolonsa aikana Uloste sai aikaan noin tusinan verran kappaleita, kourallisen keikkoja ja.. No, ei oikein mitään muuta. Mutta ensimmäinen bändi on aina ensimmäinen bändi ja sitä tulee aina arvostettua aivan eri tavalla, kuin myöhempiä tekeleitään - oli sen nimi, tai kappaleet kuinka huonoja tahansa.
THERE AIN'T NO STYLE LIKE JOUTSA STYLE. ULOSTEPUNKS 4 LIFE.
