sanoit uskovasi kohtaloon
niin minäkin
ja pitkästä aikaa
tunsin näin:
kohti tuntematonta
suin päin
sytyimme kuin
olisimme olleet ruutia
ja
kaksi viikkoa
sekä
viisi päivää
koimme suunnatonta nälkää
paloimme niin lujaa
ettemme nähneet
enää kuudennetta päivää
lisään nimen listaan
viivan tauluun
ja näytän pitkää keskisormea
kohtalon nauruun.
