En ole vihainen. Olen raivoissani. Kunpa voisit ymmärtää minua. Viha, jota tunnen, ei kohdistu sinuun - ei minuun. Se on universaalia. Maailmanvihaa. Minä vihaan tätä maailmaa. Kerta toisensa jälkeen se antaa minun pettyä itseensä. Tunnen oloni niin voimattomaksi sen edessä. Se saa minut voimaan pahoin.
Katson huoneeni ovelle ja toivon, että hän kävelisi siitä sisään. Välillä olen näkevinäni hänet siinä. Näen vilahduksen hänen kasvoistaan vilkkailla kaupungin kaduilla. Kuulen hänen äänensä muiden ihmisten seasta.
Mutta näkemäni ja kuulemani ovat jotain aivan muuta. Jotain aivan muita. Ei hän. Hän ei tule ovelleni enää koskaan. Minä tiedän sen ja se tuntuu musertavan minut kasaan.
Hän oli niin nuori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti