tämä päivä
on kaiken loppu
ja kaiken alku
kaikki, mitä oli
kaikki, mitä on ollut
kaikki, mitä tulee olemaan
se kaikki on tässä
ja nyt
tässä päivässä
katson teitä
enkä voi kuin hymyillä
sillä en tiedä mitään
niin kaunista
kuin kaksi sydäntä
jotka päättävät lyödä samaan tahtiin
maanantai 2. syyskuuta 2013
lauantai 18. toukokuuta 2013
First Light / Last Light
I need you to be the strength of widows and soul survivors
I need you to be as fearless as new mothers and new fathers
I need you to be the hope of hearts who lost true love
I need you to be the might of their first kiss
I need a purpose and I need a reason
I need to know that there is trophy and meaning
to all that we lose and all we fight for
to all our loves and to our wars
I need a purpose and I need a reason
I need to know that there is trophy and meaning
to all that we lose and all we fight for
to all our loves and to our wars
keep breathing
keep living
keep searching
keep bleeding
keep healing
keep fading
keep breathing
keep living
keep searching
keep pushing on
keep bleeding
keep healing
keep fading
keep shining on
keep breathing
keep living
keep searching
keep pushing on
keep bleeding
keep healing
keep fading
keep shining on
this is for the hearts still beating
beating
beating
beating
Oikeasti. Vielä, kun olette elossa: ottakaa kaikki siitä irti. Jokainen teistä, ketä tunnen. Keitä olen tuntenut. Ketkä olen menettänyt. Olette tärkeämpiä, kuin arvaattekaan. Kuolema ei ole leikin asia.
Te, ketkä olette jo menneet rajan toiselle puolen.. Kaipaan teitä. Aivan järkyttävän paljon.
perjantai 3. toukokuuta 2013
"The reality of the world includes pain, suffering, love and happiness. This is plenty to pull from."
Tänään olisi pitänyt kirjoittaa vaikka mitä, mutta eihän näistä hommista tule koskaan mitään silloin, kun tekstiä pitäisi saada aikaan. Pää lyö tyhjää. Yleensä olen ratkaissut tämän ongelman viskillä, mutta sekin on tällä hetkellä loppu. No, minkäs teet.
Suosittelen teitä lukemaan alle linkittämäni artikkelin. Tämän lukeminen oli mulle tän päivän päräyttävin juttu. Onneksi Wesley Eishold päätti ruveta jossain kohtaa elämäänsä kirjoittamaan lyriikkaa ja musiikkia. Mahtava jätkä.
Mistä rahat/lippu Kuudes Aisti -festareille? Kysyn vaan.
Mun elämässä tapahtuu tällä hetkellä ihan hitosti kaikkea. Jännittävää aikaa. En ole tuntenut oloani näin hyväksi aikoihin. Mutta joo.. Katotaan, miten pojan käy.
Pitäkää huolta.
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Kevät sisällä
"Älä nyt innosta hypi"
sinä sanot
ja minä yritän parhaani
mutta sen verran
saan varmaan sanoa,
että noihin silmiin
niihin voisin vaikka hukkua.
sinä sanot
ja minä yritän parhaani
mutta sen verran
saan varmaan sanoa,
että noihin silmiin
niihin voisin vaikka hukkua.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Keikan jälkeisiä hetkiä Puolassa
- So how long have you played?
- How long? You mean, like, how long we have been playing?
- Yes. I'm sorry, my english is not so good.
- It's all right, man. I got your point, that's all that matters! But yeah, we've had this band for four years now.
- Four years? Nice!
- Well, they have been around for nearly ten years now. The Lighthouse Project guys.
- Oh.. Wow.
- Yeah I know. That's pretty awesome, isn't it? You know, the first punk show I ever went to had them playing. They are the first punk band I have seen on stage.
- But they're not punk!
- Haha, you think so?
- No, no they're not. Here in Poland, punk is like "play three chords and play them as fast as you can." That's punk! Their music, no. Too much stuff. Too.. Too heavy. But still, A GREAT BAND!
- Yeah, I like them a lot.
------------------------------------------
- You finnish people and your bands.. You're crazy!
- Haha, well.. Thanks, I guess.
- What I mean is, the way you sound and the way you act on stage. It's so different from the other bands that tour around Europe. It's like, you're from this very far away place in the north, all isolated.. Then you make this crazy music!
- If you say so.. Yeah, I don't know, maybe you do have a point there. Maybe.
- How long? You mean, like, how long we have been playing?
- Yes. I'm sorry, my english is not so good.
- It's all right, man. I got your point, that's all that matters! But yeah, we've had this band for four years now.
- Four years? Nice!
- Well, they have been around for nearly ten years now. The Lighthouse Project guys.
- Oh.. Wow.
- Yeah I know. That's pretty awesome, isn't it? You know, the first punk show I ever went to had them playing. They are the first punk band I have seen on stage.
- But they're not punk!
- Haha, you think so?
- No, no they're not. Here in Poland, punk is like "play three chords and play them as fast as you can." That's punk! Their music, no. Too much stuff. Too.. Too heavy. But still, A GREAT BAND!
- Yeah, I like them a lot.
------------------------------------------
- You finnish people and your bands.. You're crazy!
- Haha, well.. Thanks, I guess.
- What I mean is, the way you sound and the way you act on stage. It's so different from the other bands that tour around Europe. It's like, you're from this very far away place in the north, all isolated.. Then you make this crazy music!
- If you say so.. Yeah, I don't know, maybe you do have a point there. Maybe.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Muista
ennen kuin erkanemme
tahdon sanoa sinulle
pari tärkeää asiaa
vaikka olenkin nuorempi
eikä nuorempia tarvitse kuunnella
muista pitää
kauniit silmäsi
ja korvasi
auki
sillä maailmasta löytää kaikenlaista
jos on vain valmis etsimään
muista hyvät puolesi
vaali niitä
uskalla tavoitella unelmiasi
ja ilmaista itseäsi
ja niistä muista
älä välitä
sillä en välitä minäkään
muista arjen pienet seikkailut
muista irrotella
muista auringonpaiste
muista the ramones
muista nämä
niin minä lupaan
juoda vähemmän
ja iloita enemmän
tahdon sanoa sinulle
pari tärkeää asiaa
vaikka olenkin nuorempi
eikä nuorempia tarvitse kuunnella
muista pitää
kauniit silmäsi
ja korvasi
auki
sillä maailmasta löytää kaikenlaista
jos on vain valmis etsimään
muista hyvät puolesi
vaali niitä
uskalla tavoitella unelmiasi
ja ilmaista itseäsi
ja niistä muista
älä välitä
sillä en välitä minäkään
muista arjen pienet seikkailut
muista irrotella
muista auringonpaiste
muista the ramones
muista nämä
niin minä lupaan
juoda vähemmän
ja iloita enemmän
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Rautakauppa
Olen kuullut,
että arpikudos olisi tavallista kudosta vahvempaa.
Sen takia olen päättänyt alkaa syömään nauloja -
purkillisen aamulla, toisen illalla.
Toivottavasti ne raatelisivat sisälmykseni vahvemmiksi.
Toivottavasti ne auttaisivat.
Sitä sanotaan,
että rakkaus voi repiä ihmisen kappaleiksi.
En ihmettele.
En yhtään.
Sillä veikkaan, että juuri tältä paperista tuntuu,
kun se työnnetään silppurin lävitse.
Ennen niin kevyt, eheä ja kaunis -
nyt vain kasa epämääräistä höttöä roskakorin pohjalla.
Niinhän meille ihmisillekin monesti käy:
kun meitä ei enää tarvita, meidät rutataan kasaan
ja heitetään pois tieltä kuljeksimasta.
Toinen hieno piirre arpikudoksessa on se,
että se ei tunne kipua samalla tapaa,
kuin koskematon kudos.
En kiellä, etteikö naulojen nieleminen sattuisi.
En todellakaan.
Mutta sen olen huomannut,
että kerta toisensa jälkeen
se muuttuu helpommaksi.
Tiedän, että tämä kuulostaa sinusta radikaalilta,
mutta en keksi muutakaan.
Mitä kovemmaksi muutun,
sitä helpompi minun on sietää
itseäni,
sinua,
häntä
ja kaikkea tätä.
Mitä vähemmän välitän,
sen helpompi minun on olla.
Silloin tämä jatkuva kipu on siedettävämpää.
Naulani loppuivat tänään kesken,
joten lähdin rautakauppaan.
Matkalla takaisin kävelin asuntosi ohi.
Huomasin huoneesi valojen olevan päällä
ja mietin, josko soittaisin ovikelloa..
Siinä minä sitten seisoin -
naulat toisessa kädessä,
ovesi kahva toisessa.
Lopulta päästin otteeni ovestasi
ja avasin naulapakettini.
Näinä viime kuukausina
olen miettinyt sinua
ja tullut siihen tulokseen,
että ehkä olisi vain helpompi
antaa olla
ja unohtaa.
Minä en kiinnosta sinua,
etkä sinä minua.
Kunpa se vain olisikin niin helppoa.
että arpikudos olisi tavallista kudosta vahvempaa.
Sen takia olen päättänyt alkaa syömään nauloja -
purkillisen aamulla, toisen illalla.
Toivottavasti ne raatelisivat sisälmykseni vahvemmiksi.
Toivottavasti ne auttaisivat.
Sitä sanotaan,
että rakkaus voi repiä ihmisen kappaleiksi.
En ihmettele.
En yhtään.
Sillä veikkaan, että juuri tältä paperista tuntuu,
kun se työnnetään silppurin lävitse.
Ennen niin kevyt, eheä ja kaunis -
nyt vain kasa epämääräistä höttöä roskakorin pohjalla.
Niinhän meille ihmisillekin monesti käy:
kun meitä ei enää tarvita, meidät rutataan kasaan
ja heitetään pois tieltä kuljeksimasta.
Toinen hieno piirre arpikudoksessa on se,
että se ei tunne kipua samalla tapaa,
kuin koskematon kudos.
En kiellä, etteikö naulojen nieleminen sattuisi.
En todellakaan.
Mutta sen olen huomannut,
että kerta toisensa jälkeen
se muuttuu helpommaksi.
Tiedän, että tämä kuulostaa sinusta radikaalilta,
mutta en keksi muutakaan.
Mitä kovemmaksi muutun,
sitä helpompi minun on sietää
itseäni,
sinua,
häntä
ja kaikkea tätä.
Mitä vähemmän välitän,
sen helpompi minun on olla.
Silloin tämä jatkuva kipu on siedettävämpää.
Naulani loppuivat tänään kesken,
joten lähdin rautakauppaan.
Matkalla takaisin kävelin asuntosi ohi.
Huomasin huoneesi valojen olevan päällä
ja mietin, josko soittaisin ovikelloa..
Siinä minä sitten seisoin -
naulat toisessa kädessä,
ovesi kahva toisessa.
Lopulta päästin otteeni ovestasi
ja avasin naulapakettini.
Näinä viime kuukausina
olen miettinyt sinua
ja tullut siihen tulokseen,
että ehkä olisi vain helpompi
antaa olla
ja unohtaa.
Minä en kiinnosta sinua,
etkä sinä minua.
Kunpa se vain olisikin niin helppoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)