Laastari

olen kyllästynyt
pettymään jokaiseen naiseen
olen kyllästynyt
olemaan kyllästynyt
olen kyllästynyt sinun vaikeuteesi
mutten vieläkään
kyllästynyt sinuun

olen kyllästynyt siihen
kun sanot
ettet rakasta enää
mutta katsot minua noin
ja siihen
etten voi olla miettimättä
kuinka voit

rakkaani,

revi jo se laastari iholtasi
se on ollut siinä aivan liian kauan
päästä irti peloistasi
sinun haavasi eivät parane noin
lunasta itsellesi tekemät lupauksesi
vielä kun voit.

Neiti kesä

tähän päivään saakka
en ole osannut kirjoittaa
mistään iloisesta
mutta aiemmin
en tiennyt vielä sinusta

näinä hiljaisina iltoina
huomaan miettiväni usein sinua
ja sitä, kuinka hymyilytät minua

haluaisin maata nyt vierelläsi
ja kuunnella koko yön
pelkkää j. karjalaista
kertoa hulluudesta
jota elän
ja oppia maailmasta
jossa sinä elät

haluaisin oppia kirjoittamaan
elämän ilosta
ehkä ratkaisu ongelmaani
voisi löytyä sinusta?

Niin kuin muut

me
       näemme
emme
           toisiamme
ole
        hyvä

niin
       (tuon)
kuin
       (sinut)
muut
       (kotiin)

Kuka minä olen

olen kirjoittaja
joka ei kirjoita
laulaja
joka ei laula
opiskelija
joka ei jaksa opiskella

olen punkkari
joka ei jaksa punkkareita
lumilautailija
joka vihaa lumilautailijoita
poika tyttöporukan keskellä
laumaeläin
mutta silti yksin

kuka minä olen?

olen maalaispoika
kaupungissa
kasvissyöjä
burger kingissa
kesäteatterin näyttelijä
salkkareissa

olen vihainen mies
iloisen pojan vaatteissa.

Rakkaudesta

Sinun syvälle porautuva katseesi
ja valloittava olemuksesi
elokuvamakusi
ja tapa jolla hampaasi vilahtaa.
mielenkiinnon kohteesi
huvittava ihastuksesi kurt cobainiin
(jota Sinulla ei siis ole)
ja kaikki muu.

Sinun kanssasi olin valmis olemaan onnellinen
loppuun asti
mutta ihmisiä tuli väliin
minä eristäydyin
ja rakkaudesta
minun oli päästettävä Sinut menemään.

sinun ilmeikkäät silmäsi
ja terävä, vuolas suusi
tarinasi
ja tapa jolla ässäsi suhahtaa.
elämänasenteesi
huvittava pakkomielteesi brittipoikiin
(niihin tietyn nimisiin)
ja kaikki muu.

sinun kanssasi olin pitkästä aikaa onnellinen
valmis yrittämään tosissani
mutta minä ja menneisyyteni
tulivat väliin
ja rakkaudesta
minun oli lähdettävä menemään.

kuinka hajalle olenkaan mennyt
kuinka vaikeaa tämä voikaan olla?
kaiken piti olla hyvin
mutta tässä sitä taas ollaan:
tahtomattaan erakoitunut
tahtomattaan satuttanut.

muistan,
kuinka nuorempana mietin:

"rakastaa yhtä
rakastaa toista
millä tavoin ne voisivat toisistaan erota?"

nyt tiedän.
kaikilla.

Mikko & Siiri

tämä päivä
on kaiken loppu
ja kaiken alku

kaikki, mitä oli
kaikki, mitä on ollut
kaikki, mitä tulee olemaan
se kaikki on tässä
ja nyt
tässä päivässä

katson teitä
enkä voi kuin hymyillä
sillä en tiedä mitään
niin kaunista
kuin kaksi sydäntä
jotka päättävät lyödä samaan tahtiin

Kevät sisällä

"Älä nyt innosta hypi"
sinä sanot
ja minä yritän parhaani

mutta sen verran
saan varmaan sanoa,
että noihin silmiin

niihin voisin vaikka hukkua.

Muista

ennen kuin erkanemme
tahdon sanoa sinulle
pari tärkeää asiaa
vaikka olenkin nuorempi
eikä nuorempia tarvitse kuunnella

muista pitää
kauniit silmäsi
ja korvasi
auki
sillä maailmasta löytää kaikenlaista
jos on vain valmis etsimään

muista hyvät puolesi
vaali niitä
uskalla tavoitella unelmiasi
ja ilmaista itseäsi

ja niistä muista
älä välitä
sillä en välitä minäkään

muista arjen pienet seikkailut
muista irrotella
muista auringonpaiste
muista the ramones

muista nämä
niin minä lupaan
juoda vähemmän
ja iloita enemmän

Rautakauppa

Olen kuullut,
että arpikudos olisi tavallista kudosta vahvempaa.
Sen takia olen päättänyt alkaa syömään nauloja -
purkillisen aamulla, toisen illalla.
Toivottavasti ne raatelisivat sisälmykseni vahvemmiksi.
Toivottavasti ne auttaisivat.

Sitä sanotaan,
että rakkaus voi repiä ihmisen kappaleiksi.
En ihmettele.
En yhtään.
Sillä veikkaan, että juuri tältä paperista tuntuu,
kun se työnnetään silppurin lävitse.
Ennen niin kevyt, eheä ja kaunis -
nyt vain kasa epämääräistä höttöä roskakorin pohjalla.
Niinhän meille ihmisillekin monesti käy:
kun meitä ei enää tarvita, meidät rutataan kasaan
ja heitetään pois tieltä kuljeksimasta.

Toinen hieno piirre arpikudoksessa on se,
että se ei tunne kipua samalla tapaa,
kuin koskematon kudos.
En kiellä, etteikö naulojen nieleminen sattuisi.
En todellakaan.
Mutta sen olen huomannut,
että kerta toisensa jälkeen
se muuttuu helpommaksi.

Tiedän, että tämä kuulostaa sinusta radikaalilta,
mutta en keksi muutakaan.
Mitä kovemmaksi muutun,
sitä helpompi minun on sietää
itseäni,
sinua,
häntä
ja kaikkea tätä.
Mitä vähemmän välitän,
sen helpompi minun on olla.
Silloin tämä jatkuva kipu on siedettävämpää.

Naulani loppuivat tänään kesken,
joten lähdin rautakauppaan.
Matkalla takaisin kävelin asuntosi ohi.
Huomasin huoneesi valojen olevan päällä
ja mietin, josko soittaisin ovikelloa..

Siinä minä sitten seisoin -
naulat toisessa kädessä,
ovesi kahva toisessa.
Lopulta päästin otteeni ovestasi
ja avasin naulapakettini.

Näinä viime kuukausina
olen miettinyt sinua
ja tullut siihen tulokseen,
että ehkä olisi vain helpompi
antaa olla
ja unohtaa.

Minä en kiinnosta sinua,
etkä sinä minua.
Kunpa se vain olisikin niin helppoa.

Hengitä, poika, hengitä

Tiedätkö sen tunteen, 

kun hengittäminen muuttuu automaattisen refleksin sijaan tietoiseksi toiminnoksi?

Kuinka raskasta se onkaan.

Koko tämän kesän olen hengittänyt yksinäisyyttä sisään

ja Sinua ulos.

Sänkyyni ilmestyi muutama viikko sitten uusi tuoksu

muistuttamaan minua siitä,

ettei maailma lopukaan Sinuun.

Kuvasi lompakossani on asiasta eri mieltä.

Enkä minä enää edes muista

miltä Sinä tuoksuit.

Kun totuus paljastui

Heräsin yöllä siihen, kun minua tökittiin oikeaan olkapäähäni.

Se olit Sinä. 

Makasit kainalossani ja tuijotit minua silmiin. 

Vastasin katseeseesi. Se oli viiltävän kylmä. 

Kun aloit kääntää kylkeäsi, takaasi kurottautui toisen miehen käsi. 

Hänen kätensä. 

Sen jälkeen sinä katosit viereltäni.

Jäin tuijottamaan paikkaa, jossa vielä hetki sitten makasit. 

Paikkasi on kylmä. 

Se on ollut tyhjä jo pitkän aikaa.

Sillä todellisuudessa Hän vei Sinut minulta jo aikoja sitten..

..mutta unissani olet yhä minun.