'Cause I am lately lonely

You can both keep me pinned

'cause it's easier to tease

but you can't make me happy

quite as good as me

...well you know that's a lie.

  Käykö teille usein sitä, että jonkun kappaleen sanat tuntuvat vain käyvän täysin yksiin oman elämän ja/tai senhetkisen elämäntilanteen kanssa? Mulle käy sitä todella usein. Viime viikkoina mikään biisi ei ole saavuttanut samanlaista samankaltaisuuden tunnetta, kuin tämä biisi. Oikeastaan, herra Rice on osoittanut viime kuukausina osuvansa useammassakin biisissään täysin samoihin fiiliksiin, joissa itse painiskelen.

  Mutta tämä kappale. Tämä nimenomainen kappale. Vittu, että tämä tiivistää hyvin muutamaan minuuttiin sen hämmennyksen, jossa elän oman tunne-elämäni kanssa. En oikein tiedä, mitä sanoisin. Muuta, kuin sen, että viimeiset kolme kuukautta ovat olleet melkoista vuoristorataa. 

  Kunpa tiettyjä tunteita voisi tappaa tietoisesti. Tai edes nopeammin. 

Ja te kaksi: tämä kappale on omistettu teille kummallekin. Mun on jätettävä teidät molemmat mielestäni. Mun on jätettävä kaikki naiset mielestäni joksikin aikaa. Mun on vaan pakko.

Päätä jo

Niin.

Hengitä, poika, hengitä

Tiedätkö sen tunteen, 

kun hengittäminen muuttuu automaattisen refleksin sijaan tietoiseksi toiminnoksi?

Kuinka raskasta se onkaan.

Koko tämän kesän olen hengittänyt yksinäisyyttä sisään

ja Sinua ulos.

Sänkyyni ilmestyi muutama viikko sitten uusi tuoksu

muistuttamaan minua siitä,

ettei maailma lopukaan Sinuun.

Kuvasi lompakossani on asiasta eri mieltä.

Enkä minä enää edes muista

miltä Sinä tuoksuit.

Let's go to bed

But I don't care if you don't
And I don't feel if you don't
And I don't want it if you don't
And I won't say it
If you won't say it first

Kuuntelin eilen pitkästä aikaa The Curea ajatuksen kanssa. Tän biisin kohdalla rupes vähän huvittamaan se, kuinka paljon se muistutti mua mun teinivuosista, koska toi kertosäe käy niin täydellisesti yhteen sen kanssa, miten mä lähestyin silloin tyttöjä. Tai pikemminkin sen, miten en koskaan uskaltanut lähestyä niitä. En tiennyt yhtään, miten niiden kanssa olis pitänyt käyttäytyä. Pari kertaa koitin kyllä sanoa suoraan jollekin tytölle olevani kiinnostunut, mutta vastaukseks sain aina sitä iänikuista "oot ihan kiva tyyppi, mutta näen sut enemmän vaan kaverina" -settiä. Eipä hirveesti kiinnostanut lähteä yrittämään niiden kertojen jälkeen uudestaan.

Vietin oikeastaan koko teini-ikäni - paria viimeistä vuotta lukuunottamatta - rakkaudesta unelmoiden. Katselin koulussa kateellisena luokkatovereitani, keiltä tuntui löytyvän tyttö- ja poikaystäviä välillä melkein jonoksi asti, samaan aikaan salaa toivoen, että joku tahtoisi olla kanssani samalla tapaa. Koulussani oli yksi tyttö, ketä rakastin enemmän tai vähemmän salaisesti melkeinpä koko yläasteen ja lukion ajan, mutta en uskaltanut tehdä asialle koskaan oikein kunnolla mitään. Totuttauduin lopulta ajatukseen siitä, etten ole tyttöjen - tai tämän nimenomaisen tytön - mieleen ja annoin asian vain olla.

Ei saatana, mikä nössö mä silloin olinkaan.

Eipä siinä, kyllä mä huomaan tuota samaa pelkuruutta ja ylianalysointia käytöksessäni vielä nykyäänkin, mutta olen koittanut opetella siitä yli. Jos mä tänä kesänä olen jotain oppinut, niin tämän: sitä ei koskaan tiedä, mihin elämä vie, jos vaan uskaltaa heittäytyä hetkeen mukaan. Ja voin kertoa, että se kannattaa. Saatat löytää itsesi hymyilemästä, niin kuin mäkin löysin. Ja se on aika paljon. Edellisestä kerrasta, kun olen herännyt hymyillen, on nimittäin aikaa. Aika kauan aikaa.

Ehkä tämä vielä tästä.

Kun totuus paljastui

Heräsin yöllä siihen, kun minua tökittiin oikeaan olkapäähäni.

Se olit Sinä. 

Makasit kainalossani ja tuijotit minua silmiin. 

Vastasin katseeseesi. Se oli viiltävän kylmä. 

Kun aloit kääntää kylkeäsi, takaasi kurottautui toisen miehen käsi. 

Hänen kätensä. 

Sen jälkeen sinä katosit viereltäni.

Jäin tuijottamaan paikkaa, jossa vielä hetki sitten makasit. 

Paikkasi on kylmä. 

Se on ollut tyhjä jo pitkän aikaa.

Sillä todellisuudessa Hän vei Sinut minulta jo aikoja sitten..

..mutta unissani olet yhä minun.

Näyt Kauas

Sinun unohtaminen

on kuin hengittäisin vettä

Ends, starts and broken hearts

  Pää on ollut viime viikkoina aivan lukossa. Sanottavaa on niin paljon, etten pysty sanomaan mitään. Elämä on ollut viime aikoina vitusti siistimpää unissa, kuin hereillä ollessa. Depressio. Kevätmasennus, joka venyi kesän mittaiseksi ja vaihtaa muotoaan nyt syys-sellaiseksi. Särkynyt sydän. Niin abstrakti, mutta silti niin todellinen käsite. Helpoimmillaan olo on autuaan apaattinen - pahimmillaan sattuu niin paljon, etten pysty hengittämään. Nyt sattuu enemmän, kuin koskaan aiemmin. Osaisinpa itkeä muillekin, kuin Sinulle.

Ship filled with false hopes sails the seas of solitude.

Ends, starts and broken hearts. And truly love will tear us apart.

Ends and starts -- meet broken hearts, your love tore me apart.